Kädenpuristus
Minä en tule mieleen, en vaikka yritän.
Kevyt hipaisu käsivarteen – onneksi olet yhä turvallisesti vierelläni.
Jämäkkä, kannustava taputus olkapäälle – kyllä tämä tästä
Kosketuksesta on tullut olemassaoloa jäsentävä.
Kosketus kokoaa kun muu alkaa tuntua oudolta ja vieraalta.
Elämä muuttuu koomiseksi, absurdiksi, riipaisevaksi
Ensin pienet asiat ja esineet. Missä? Mitkä?
Tuskaista ja vaikeaa. Ei jaksaisi taas tätä...
Mitä on elämänhallinta?
Kohta jo minuus murtuu, muuttuu persoona.
Murrunko minä?
Kosketus, silittäminen, läheisyys
Kehon muisti jää.Kädenpuristus
Teatteri Jurkka
Kati Outinen: Niin kauas kuin omat siivet kantaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti