Poron peurahengen kirous

Valkoinen peura alkaa lumoavalla peurojen tanssilla. On heti ensi metreiltä selvää, että katsoja on lähdössä maagiselle matkalle tundran maahan. Hanna Kirjavaisen käsikirjoittama ja ohjaama Valkoinen peura — uhririitti ikiroudalle on intensiivinen ja kiehtovuudessaan mukaansatempaava, ikiaikainen tarina. Tarina kertoo poron peurahengen tundran asukeille langettamasta kirouksesta ja siitä vapautumisesta uhririitin avulla. Teos yhdistelee nykytanssia, runoa ja teatteria. Näyttämöllä on paljon aineksia ja se vaatii katsojalta keskittymistä ja antautumista teokselle, ja jo kohta se kietookin katsojan pauloihinsa.

Kirjavaisen tulkinta ei nimestään huolimatta ole toisinto Erik Blombergin 1952 valmistuneesta kulttielokuvasta. Siinä missä Blombergin Valkoinen peura rakentuu kuvan ja musiikin varaan, nousevat Kirjavaisen teoksessa keskiöön runo ja tanssi. Kirjavaisen teos perustuu löyhästi tarinaltaan Blombergin klassikkoelokuvaan ja sitä nähdäänkin esityksessä piskuisesta TV-ruudusta.

Valkoinen peura on Kajaanin Kaupunginteatterin ja helsinkiläisen Routa Companyn yhteistuontanto ja se sai ensi-iltansa Kajaanissa lokakuussa 2016. Sitä esitetään myös helsinkiläisessä KokoTeatterissa joulukuussa 2016 ja Syktyvkarissa, Komin tasavallassa Venäjällä, tammikuussa 2017. Alun perin teoksessa piti olla mukana teatterintekijöitä Komin tasavallasta, mutta heidän mukaantulonsa peruuntui. Tämä on jollakin tavalla tietysti vaikuttanut myös lopputulokseen.

Runollisesti teos koostuu kahdeksasta laulusta, jotka ovat hypnoottisen hakkaavalla rytmillä esitettyjä, monotonisuudessaan mukaansatempaavia tarinoita. Laulut kertovat nykyversioina noidutun tytön ja komilaisen kyläyhteisön tarinaa. Mistään muusta kuin rahasta piittaamaton öljynporaus turmelee haurasta arktista ekosysteemiä ja alkuperäiskansan harjoittamaa perinteistä poronhoitoa.

Kyläisten kumisaappaat öljy tahrii, ilmassa leijuu ja ihoa ärsyttää ties mitä kemikaaleja. Kaiken yllä on hämmennys ja pelko tulevasta sekä suru elinpiirin tuhoutumisesta. Toisaalta hämmentää sekin, että öljy tuo mukanaan uuden elämänmuodon mukavuuksineen. Tundra on kuitenkin kirouttu ja saasteilla luontoa on loukattu syvästi. Etelän öljyinsinööri, joka suhtautuu kiroukseen kintaalla viitaten, joutuu itsekin lopulta sen uhriksi. Äitimaa omansa ottaa, ikirouta iäisin. Kun kyläyhteisö on jo muut keinot käyttänyt, turvaudutaan lopulta ikiaikaiseen peurarituaaliin henkien lepyttämiseksi ja luontosuhteen korjaamiseksi.

Kajaanin Kaupunginteatteri ja Routa Company: Valkoinen peura. Valokuva: Ia Samoil.

Kirjavaisen toteutus antaa äänen myös paikallisille asukkaille. Niille, jotka joutuvat sietämään asuinympäristössään öljynporauksen ja sen katastrofaaliset, korjaamattomat tuhot. Anna Nykyrin suunnittelemina videoprojisointeina näyttämöllä nähdään 2014 Pohjois-Komissa kuvattuja paikallisten asukkaiden haastattelua elämästään ja kokemastaan. Haastettelut ovat videolla mykkiä, mutta teoksen näyttelijät tulkitsevat niitä näyttämöllä eleytyen haastateltavien elämään ympäristötuhon keskellä.

Tekijäjoukko tuo lavalle vaikuttavan uhririitin, joka onnistuu yhdistämään liikeen runon kieleen, jossa on jotakin hyvin vetoavaa ja suomalaisia juuria tutisuttavaa ugrilaista lumoa.  Sari Palmgren, Kira Riikonen, Hanna Kirjavainen ja työryhmä ovat luoneet vahvan koreografian.  Teoksen liikekieli, nykytanssin ja fyysisen teatterin yhdistelemänä, on pakottoman oloista ja ilmeikästä. Se onnistuu myös liikkeen keinoin kertomaan vakavaa tarinaa luonnon- ja asuinympäristöjemme tuhoutumisesta ja ihmiskunnan välinpitämättömyydesta sen kaiken edessä.

Ei esitys kuitenkaan mitenkään liian ryppyotsaisesti tähän suhtaudu, vaan siinä on mukana myös lempeyttä ja huumoria sekä aimo annos inhimillisyttä tärkeän sanoman kera.  Palmgren ja Riikonen onnistuvat tuomaan hahmoisinsa tundran kylän kansanhahmoina riipaisevaan lämpöä hämmennyksään kaiken edessä. Yksi teoksen vaikuttavampia osia on vangitsevasti toistuva runonlaulanta ja sen aikana näyttämöllä usein nähtävä näyttelijöiden horkkamainen värinä. 

Kokonaisuus on vaikuttava. Valkoinen peura lumoaa katsojansa ja vielä kotimatkalla huomaa pohtivansa näkemäänsä ajatusten tapaillessa runon hakkavaa poljennoa. Toivottavasti teos saa vielä runsaasti lisäesityksiä.


Kajaanin Kaupunginteatteri — Routa Company: Valkoinen Peura — uhririitti ikiroudalle
Ensi-ilta 8.10.2016. Esitykset KokoTeatterissa Helsingissä 15.-17.12.2016

Ohjaus Hanna Kirjavainen (vier.)

Esiintyjät Marjut Maristo (vier.), Heikki Törmi ja Asko Vaarala Kajaanin Kaupunginteatterista sekä Sari Palmgren ja Kira Riikonen Routa Companysta

Koreografia työryhmä
Videosuunnittelu Anna Nykyri (vier.)
Skenografia Riitta Raunio
Äänisuunnittelu Miikka Ahlman
Valosuunnittelu Hanna Käyhkö
Tarpeisto Soile Savela ja Minna Hyvönen
Kampaukset Tarja Torniainen